Olitko tässä siis raskaana?

Raskaana? oonko mie tippunut jossain vaiheessa kärryiltä. Vai missä vaiheessa karin on ollut raskaana tän jutun mukaan? Tai siis mistään kohdasta ei kyl mulle käynyt se ilmi.

Kiitos, kun jaksoit kirjoittaa. Olen odottanut jatkoa. Tuollaiset synkeät ajatukset ovat minullekin tuttuja ja nuo burn-outin oireet myöskin.

Älkääs nyt menkö asioiden edelle, antaa Karinin kertoa...!

Ja kiitos minunkin puolestani, tarinasi ja kirjoituksesi todellakin pitävät otteessaan. Mukavaa viikonvaihdetta sinulle, kerro lisää taas heti kun siltä tuntuu.

Kiitos kommenteista. Ei, en ollut raskaana. "Sisällä kasvava valtava möykky" kuvasti epämääräistä henkistä pahaa oloa, joka tuolloin vaivasi.

Joo, harvemmin lasta ehkä kutsutaan "sisällä kasvavaksi valtavaksi möykyksi.." :)Mukava kun päivitit!

:D ...voi näitä kommentteja... Kiitos päivityksestä! Voimia & kevättä Sinulle!

"Olin typerässä takissani vielä niin vitun ruma ja lihavakin etten mahtunut mihinkään, olin kuin kömpelö karhu ja tuntui että kaikki tuijotti mua. Valtava möykky mun sisällä vaan kasvaa ja kasvaa ja musta tuntuu että en kohta ihan oikeasti mahdu mihinkään. Oli erityisen tuskallista katsoa kaikkia pariskuntia, perheitä, yleensäkin muita ihmisiä. "

Kyllä tästä tekstinpätkästä voi aivan hyvin päätellä, että Karin voisi olla raskaana. Että tavallaan ahdistaisi olla raskaana.

Hah Pauliina, ootko koskaan ollu todella masentunut? Et vissiin. Toi on niin tuttu tunne. Kiitos Karin päivityksestä, itse en pystynyt edes kirjottamaan sillon aikoinani..tätä lukiessa on kuin oisin itse sen kirjoittanut.

Loistavaa ja vaikuttavaa tekstiä! Tulee kyllä jännä tunne lukea näitä ajatuksella ja sitten pitää röökitaukoa.. ja siellä se Kakolan mäki ylväisyydessään näkyy parvekkeeltani. http://galleria.turunsanomat.fi/ Tuolta voi katsella uusia kuvia kakolasta ja jos joku välttämättä haluaa sisälle päästä niin Turku järjestää opastettuja retkiä ensi kesänä "vain" 20€/hlö !?

Luin koko blogin läpi, hetkittäin räpyttelin kyyneleitä ripsistäni, niin hyvin ja selkeästi kuvastui tunteesi sieltä läpi. Voimia huomiseen, tulevaan.

Loistava blogi ja legendaarisen pällejä kommentoijia :) Minua jaksaa huvittaa se, että jos Karin on vähän aikaa päivittämättä, täällä huudetaan MISSÄ SÄÄ OOT, OON NIIN HUOLISSANI!!! ikään kuin tämä olisi joku päivittäinen blogi, eikä kertomus MENNEISYYDESTÄ.

Ja tuo raskausluulo, voi äks dee :D

Mikä juttu tää on, että pitää muita kommentoijia haukkua? Minä nyt vain satuin lukemaan viimeisimmän kirjoituksen ja ymmärsin sen noin. Te ymmärsitte sen ilmeisesti toisella tavalla. Ja voi äks dee (huh, mitä teinejä täällä muuten liikkuu) kun ihmisten pitää tarttua muiden mokiin ja nauttia niistä.

Olen muuten parhaillani masentunut ja käyn sen takia terapiassa.

Mä olen samaa mieltä Pauliinan kanssa, kertoo lapsellisuudesta ja ahdasmielisyydestä lähteä nauramaan tai pilkkaamaan väärinkäsityksestä. Sitäpaitsi Karin itse korjasi asian. Ei tyhmiä kysymyksiä ja kommentteja ole olemassakaan. Mun mielestä aina voi kysyä, ei se varmasti ketään loukkaa, Samoin tyhmyyttä on tuomita toinen tietämättä taustoja.
Mä olen itsekin seurannut tätä blogia ja kyllä täällä on ollut vaikka minkälaista kommentoijaa, ja hyvähän se vaan on, että kommentoidaan, eikö?

Kiitos kommenteista, kaikki ne ovat mulle arvokkaita. Ja hyvä juttu että kysytte niitä asioita, jotka jää vaivaamaan mieltä... Vastuuhan kaikessa luetussa on aina lukijalla ja tulkinta myös =)

Joncha, kiitos linkistä. Vai opastettuja kierroksia Kakolaan... No, on varmasti ihan kiehtovaa sinänsä. Mulla olisi ollut yhdessä vaiheessa tilaisuus päästä käymään siellä työni puolesta, en pystynyt menemään... Siellä on kuitenkin osa mun ja Rikun elämää, hänen arkensa ja ne puitteet. Oman mielenrauhan vuoksi ehkä sittenkin parempi, etten oikeasti näe niitä puitteita...

Mun blogissa on jotain sulle! Arvostan blogiasi tavattomasti. :)

Kiitos Leena.

Löysin blogisi tänään sattumalta ja työpäivä menikin sitten tätä lukiessa... Mielenkiinnolla odotan jatkoa kertomukseen.

Se, mitä olen joskus lukenut narsistisesta perroonallisuushäiriöstä, jotenkin tuntuisi sopivan Rikuun. Halutessaan todella hurmaava ihminen, manipuloiva ja aivan loistava valehtelija. Eikä kestä sitä, että ihmiset eivät tee hänen tahtonsa mukaan. Kakola-aikana kaikki muu oli helppo peittää, kun häntä näki vain kerran - pari viikossa, mutta nyt alkavat huonommatkin luonteenpiirteet tulla esiin.

Joka tapauksessa tämä blogi on ollut hyvin avartava kokemus. Tsemppiä sinulle elämässäsi!

Mieletöntä että löysin vahingossa tämän blogin. Koskettaa nimittäin tällä hetkellä mua erittäin paljon. Niin paljon samanlaisia tunteita ja elämä vie aika kummallisiin tapahtumiin...

Kiitos kommenteista!

Kiitos tästä blogista, meinaa työt jäädä tekemättä kun pitää lukea eteenpäin ja eteenpäin.

Osaan teksteistäsi voin samaistua vahvasti. Itse asun entisen linnakundin kanssa. Tutustuttiin kylläkin vasta vuosien päästä viimeisestä reissusta ja kaikki on hyvin, joskus vain tuntuu, että liian erilaiset taustat on välillä esteenä ja aiheuttaa eripuraa.

Kiitos Maarit kommentista ja kaikkea hyvää teidän suhteelle!

Todella hienosti kirjoitettu, mulle suositeltiin tätä blogia ja nyt olenkin kahlannut sen kokonaan läpi parissa päivässä. Jatkoa odottelen innolla!

Se piti vielä lisäämäni että mikset kirjoittaisi kirjaa? Kirjoitat mielestäni niin hyvin ja mielenkiintoisesti.

Hei Karin!Se möykky kai lienee ihan jotain muuta kun vauva:)Muille tiedoksi:
Meikkis sain miehen kotiin
Keravalta kaksi viikkoa sitten. Alkuun oli hankalaa niinkun uumoilinkin, mutta jotenkin kummasti, nyt on kaikki kriisit jääneet pois ja viestinä muille ja ennen kaikkea epäilijöille: kyllä siellä kivensisällä ajatusmaailma muuttuu. Edelleen meidän perheessä kuunneellaan vankila-juttuja, mutta se, mikä aika ennen käytettiin humppaamiseen käytetään nyt kuntoiluun ja sama homma rahan kanssa.Jesuiitaksi tätä miestä ei saa, mutta tänään(kahden viikon siviilin jälkeen)totesin, että parisuhde voi oikeesti vankila-ajan jälkeen parantua jollain lailla, kunhan ei odota liikoja. PieLnetkin teot ovat plussaa
linda

jotenkin sairaalloisella tavalla mulle jäi ikävä niitä joka viikonloppusia reissuja sinne keravalle ja iksu niitä KIVOJA pamppuja....kipeetä. Hyvää jatkoja taas sinulle, Karin

Olin ekalla tapaamisella vihdoin kiven sisäl. Oon siis sellileski. On aika paikka tämä elämäntilanne... Kiva kun on jotain muidenkin kokemuksia mahdollisuus lukea, kun tuntuu että ihan oikeasti on tämän jutun kans yksin. Et olispa joku paikka missä vois enemmänkin käsitellä jonkun kans tätä elämäntilannetta. Sitä ei ymmärrä kuin toinen sellileski, mitä tässä käydään...

Kiitos kommenteista. Tässä muuten yksi linkki, jossa ainakin joskus on ollut jotain toimintaa / vertaistukea myös vankien omaisille: http://www.krits.fi/

Norppa, tiedän tuon tunteen. Kun me Rikun kanssa erottiin, jäi ihan järkyttävä aukko ja semmosta käsittämätöntä "tyhjää aikaa" viikonloppuihin... Se oli jo niin normaalia toimintaa, että koko vapaapäivä (ja välillä koko vkl) meni reissatessa ja sitten kun sitä ei ollut ??? Oli tyhjää!

Kiitos Karin upeasta blogista. Sinun elämän ja ajatusten lukeminen auttaa tosiaan meitä linnaleskiä mielettömästi jaksamaan tässä hieman erilaisessa ja poikkeavassa elämäntilanteessa.
Ja Hannalle: sinun kannattaa liittyä Vankien omaiset ry:hyn. Heillä on mm oma suljettu keskustelupalsta netissä, jossa voi jakaa kokemuksia ja vaihtaa ajatuksia meidän muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.

Pitkästä aikaa pääsin lukemaan uusiä päivityksiä. Toivottavasti jaksat jatkaa tarinaa pian.

Sen verran kommentoin tuota raskaus juttua, että ensin mullekin tuli mieleeni että olisit raskaana. Itsellä oli raskaus aikana välillä fiilikset just niinkuin kuvasit.

Onko nämä kommentti kohdat muuten sitä varten että kommentoidaan alkuperäistä tekstiä vai muitten kommenttejä? On tainnut mennä netiketti ohi..

Pyydän anteeksi sitä, että kommentoin muiden kommentteja enkä pelkästään alkuperäistä tekstiä. Ei tapahdu toiste.

Arvoisa Mira! Eiköhän Suomessa vallitse sananvapaus ja kommenttipalsta on varmaankin keskustelua varten. Olisi aika yksipuolista kommentoida vaan aina ja ainostaan "koska päivität"-tyylillä? Ja tuskin muut kommentoijat ovat yhteisvastuussa jonkun muun kommentoijan elämän vaikeuksista???