Episodin jälkeen Riitasta ei kuulunut enää mitään. Riku sen sijaan soitti muutaman päivän päästä. Rivien välistä oli ymmärrettävissä, että sen ja Riitan suhteessa ei kaikki ollut ihan mallillaan. Puhuttiin tapahtuneesta ihan asialliseen sävyyn, Rikun aloitteesta.

- Joo, sori Karin... En mä tiedä oikein mikä muhun meni. Anna anteeksi.
- Kyllä mä ihmettelin sitä sun reaktiota myös. Pystytkö sä nyt yhtään sanomaan, mikä siinä sut sai ihan raivoihin?
- En mä... Tuli olo että multa salataan jotain.
- Ai et minä salaan? En mä sulta nyt varsinaisesti mun miesjuttuja salaa, mutta en mä ymmärrä sitäkään, mitä sä teet jollain tiedolla mun seksielämästä. Että mitä se niinku kuuluu sulle, tai miks siitä pitäs kertoa.
- Ei, en mä sitä... Kun Riitasta. Se jotenkin vältteli koko puheenaihetta kun kyselin siitä illasta. Tuli olo että siinä on jotain salattavaa... Tai et se pimitti multa jotain.
- Käsi sydämellä Riku, Riitta ei oo tehnyt mitään.
- Se meni vaan niin oudoks kun kyselin... Ja sit se oli jotenkin paniikissa, ihanku se olis yrittäny keksiä jotain selityksiä. Että se niinku olis valehdellut.
- Jos sä et oo aiemmin saanut tommosta hepulia, niin se varmaan säikähti ja yritti vaan rauhotella tilannetta.
- Ja sä löit mulle luurin korvaan! Hahhah!
- No siitäs sait, mä rupee kuuntelee semmosta käsittämätöntä paskaa.
- Joo, oot kyl ihan oikeessa. Anteeks.
- Mä olin kyllä Riku susta kans huolissani, että et kai sä tässä vaiheessa sekoo päästäs enää. Onhan kaikki hyvin nyt?
- Joo, ei täs oo mitään.
- Puhumallahan nää selvii.
- Joo.

Miten minusta tuntui siltä, että minun ja Rikun välit olivat edelleen niin mutkattomat - ja rehelliset. Että kaikesta pystyi puhumaan ennemmin tai myöhemmin. Vaikka riideltiin ja huudettiin - kuitenkin molemmat osasivat pyytää anteeksi, ajatella toisen näkökantaa, antaa periksikin kun huomasi olleensa väärässä.

Arvostin tätä ystävyyttä. Eron jälkeen oli hetkiä, etten olisi mitenkään voinut kuvitella enkä uskoa, että välit tällaisina säilyisivät. Tai paremminkin, että ne tällaisiksi tulisivat. Oliko tällaista ollut edes silloin kun olimme naimisissa, en muistanut enää.

Kolme viikkoa myöhemmin seison keskellä yksiöni lattiaa ja tuijotan viestiä kännykän ruudusta: "Valehteleva huora. HUORA! Yhteinen tiemme on nyt kuljettu. En halua kuulla sinusta koskaan. Hyvästi."