 |
Loma loppui, arki alkoi - eikä Samista kuulunut mitään. Olin todella pettynyt. Mikä meni pieleen? Mitä minä tein väärin? Kaikki tuntui niin hyvältä ja mukavalta, mitä tapahtui? Miksi AINA käy näin!!?? Ainut minulle soitteleva mies oli Riku. Kehui ja ylisti miten hienoa oli kun olimme ystävystyneet Riitan kanssa. Olin kuulema niin paljon iloa tuonut myös Riitan elämään. Kivakiva. Omasta elämästä se ilo tuntui taas valuvan verenä hiekkaan.
Lomareissusta oli kulunut parisen kuukautta, kun Riku jälleen kerran soitti. Niillä oli ollut Riitan kanssa perhetapaaminen, oli ihanaa ja ihmeellistä, oikein vaaleanpunaista unelmaa. Ja sitten:
- Miks sä et Karin ole löytänyt itelles ketään uutta miestä?
- Jaa-a, en tiedä. Sitäpä tässä mietin välillä itekin.
- Mutta onhan sulla varmaan miehiä ollut meidän eron jälkeen kuitenkin?
- No on tietysti... Mutta ei niistä ole sitten sen kummempaa tullut.
- Mikä siinä on?
- Sen ku tietäs. Kai mä oon vaan niin kamala ämmä.
- Et sitten sillon lomareissultakaan löytänyt tansseista ketään?
- No joo, löysin ja löysin. Olihan siinä sitä jotai pientä säpinää mutta ei siitäkään mitään tullut, niinku oon tainnut jo aiemminkin mainita kun siitä kyselit.
- Teillä oli kuitenkin kivaa yhdessä?
- Tää nyt on vähän tympee puheenaihe...
- Sano nyt, joku sulla kuitenkin oli.
- No joo joo, mut kuten sanottu niin eipä siitäkään tullut sitte lasta eikä paskaa koko jutusta.
Juteltiin vielä niitä näitä ennenkuin Rikun puhelinkortti veteli viimeisiään ja oli pakko lopettaa. Mitä se siitä lomaviikosta vielä kyseli, tai ylipäätään mun miesasioista? Ärsytti vähän.
En ehtinyt kasvattaa ärsytystäni vielä äärimmilleen, kun puhelin jälleen soi. Riitta. Voihan vittu, kun ei nyt jaksais. Vastasin ja olin menettää tärykalvoni. Riitta oli aivan hysteerinen.
- MITÄ TE PUHUITTE RIKUN KANSSA PUHELIMESSA SE ON AIVAN RAIVONA SE LUULEE ETTÄ MÄ OON PETTÄNYT TÄÄ ON IHAN KAMALAA VOI HIRVEETÄ APUA TEE JOTAIN...
- Täh? Hengitä välillä. Koska Riku on ollu raivona? Mitä on tapahtunu? Just hetki sitten puhuin sen kans puhelimessa ja se oli ihan normaali.
- NIIN, SE SOITTI MULLE JA SANOI ETTÄ SÄ OLIT SANONUT ETTÄ SULLA OLI MIES TÄÄLLÄ JA NYT SE VAATII SELITYSTÄ ETTÄ ONKO MULLA OLLUT JOKU MIES JA TÄÄ ON IHAN KAMALAA! SE ON OTTAMASSA SYYLOMAA JA TULEE TÄNNE JA MEILLE TULEE ERO JA SE ON IHAN RAIVONA TÄÄ ON KAMALAA...
- Siis mitä helvettiä? Mitä se sulle riehuu? Mun miesasioista oli sen kanssa puhe kun se tivas siitä Samista ketä tapasin siellä tansseissa. Sanos nyt tarkalleen mitä se sano.
- ETTÄ SULLA OLI TÄÄLLÄ MIES JA MIKS MÄ OON PÄÄSTÄNYT VIERAAN MIEHEN MEIDÄN KOTIIN...
- Ei jumalauta... No kaitpa sanoit sille että minä sen kanssa yöni vietin etkä sinä. Siis onko se jätkä ny ihan seonnu. Ja mitä helvettiä mun miesasiat sille kuuluu, ymmärtääkseni me ollaan sen kans erottu.
- SE ON SITTE VISSIIN MUSTASUKKANEN SINUSTA! (Kuulin ihan varmasti Riitan äänessä katkeruutta)
- No justiinsa. Voiko sinne taloon vielä soittaa, mä soitan sille ja kysyn mikä tässä ny oikeen on ongelma.
- Kiitos Karin, ihanaa. Tää on niin kauheeta, mä en ole koskaan kuullut sitä tommosena. Ihan hirveetä.
- Kyl se siitä rauhottuu. Mä soittelen kun selviää jotain.
Rimppaan talolle ja saan Rikun puhelimeen. Huuto alkaa samantien: miksi sinä et HETI kertonut että sinulla oli joku mies? (- Mitä se sulle kuuluu) Harrastitko sinä sen kanssa seksiä? (-Mitä sekään sulle kuuluu mutta jos noin kovasti kiinnostaa ni kyllä) Oliko se yötä MINUN kodissa? (-Onhan se Riitankin koti ja en mä sinne kyllä väkisin itteeni tai ketään ole tunkenu...) Kuinka sinä voit tehdä minulle tämän, että sinä teet minun kodista huoratalon koko kaupungin nähden? (-Häh?) Sinä saatanan huora yrität rikkoa minun ja Riitan välit, sinä rakastat minua vielä ja sen takia sinä et löydä miestä ja nyt yrität tuhota meidän liiton!!! (-Haista kuule vittu, mun ei tarvi tommosta sekopäistä paskaa kuunnella). Löin luurin kiinni.
Puhelin soi. En vastannut. Seuraavaksi soittaa entistäkin hysteerisempi Riitta: Vastaa sille, vastaa sille! Se karkaa sieltä kohta ja tulee sinne jos sä et vastaa sille! Huu, pelottavaa. Ja jälleen soi puhelin:
- Karin, mulle ei lyödä luuria korvaan!
- Riku, mua ei haukuta huoraks eikä syydetä päin naamaa tollasta paskaa!
- Kyllä sun pitää ymmärtää että mä olen todella loukkaantunut siitä mitä sä olet tehnyt.
- Mitä mä nyt sitten olen tehnyt?
- Sinä olet nussinut jonkun miehen kanssa!
- Mitä ihmettä se sulle kuuluu?!
- Sinä olet siinä samassa altistanut Riitan semmoselle ajatukselle, että entä jos se olis vapaa nainen.
- Mitäh!?
- Niin, kun Riitta näkee susta esimerkkiä, niin se voi ajatella että sekin haluaa olla vapaa ja tavata muita miehiä.
- Ei jumalauta Riku, onko sulla kaikki ihan kunnossa?
- Sinä altistit Riitan pettämiselle.
- Hei oikeesti, sä et kuulosta nyt siltä Rikulta minkä mä tunnen. Onko sulla oikeesti kaikki kunnossa? Noi sun jutut kuulostaa nyt vähän hurjalle.
- Sinä viet jonkun vieraan miehen meidän kotiin. Mitä kyläläiset siitä sanoo, että tuolla on se huoratalo, niinkö!
- No korjaa kuule seuraavalla lomallas sitte koko kylälle, että entinen muijas se täällä vaan huorasi. Hei kuuntele nyt ittees hyvä mies!
Jauhettiin läpi kai useampikin puhelinkortti. Rikun mielialat vaihtelivat sekunnissa äärilaidasta toiseen. Ensin helvetinmoista huutoa, sitten hetki ihan normaalia keskustelua ja melkein jo molemminpuolista ymmärrystä - sitten jälleen taas karmivat raivarit ja ihan päättömiä juttuja. En ymmärtänyt, en. Ei kai se nyt hyvänen aika tässä vaiheessa enää flippaa? Se on kestänyt jo Kakolat ja kaikki, nyt se on avotalossa, lomat pyörii ja pitkät perhetapaamiset. Ei se voi nyt tässä vaiheessa enää seota kun tuomion loppu on kuitenkin lähellä - reilusti yli puolivälin menty nyt ainakin. Se ei saa seota nyt!
Viimeinen mieliala puhelun aikana langan toisessa päässä oli positiivinen. Ehkä sillä vaan oli huono päivä.
Pari tuntia myöhemmin huojentunut Riitta soittaa.
- Kiitos Karin, mä en olis selvinnyt tästä tilanteesta ilman sua. Riku on nyt ihan ennallaan eikä se enää luule että mä olen pettänyt sitä. Miten sä muuten uskalsit lyödä sille luurin korvaan? Kiitos, mä en olis selvinnyt tästä ilman sua...
Eipä kestä. Kiva kun olin avuksi. Suljin kännykän. Olin ihan loppu. Haluanko noita ihmisiä elämääni enää? Mitä ne siinä tekee?